Soitto puoluetoimistoon

Lounastauolla otin ensimmäisen askeleeni kohti puoluejäsenyyttä ja kohti Perussuomalaisuutta. Soitin puoluetoimistoon ja kysyin sieltä, että miten minun tulisi edetä jäsenyyspyrkimyksissäni. Toimiston työntekijä vastasi auliisti ja ystävällisesti kaikkiin kysymyksiini ja minulle välittyi kuva hyvästä, maanläheisestä ja asiallisesti hoidetusta porukasta. Sain kuulla, että paikallisosastotasolla tapahtuu se toiminta, mihin käytännnössä tulisi mennä mukaan.

Minulle ei tyrkytetty tämän puolueen jäsenyyttä mutta huomautettiin, että jos luottamustoimia paikallisyhdistyksessä halusi lähteä tekemään, niin silloin kyllä tulisi kuulua kyseiseen urheiluseuraan. Olin kuvannut hänelle oman roolini tulevana perussuomalaisena lähinnä paikallistasoaktiiviksi, joka haluaisi kääriä hihat hyvän asian puolesta.

Yllättävää kyllä, tällä kertaa en ole lähdössä tähän uuteen harrastukseen mitenkään suureelliset tavoitteet silmissä siinnellen. Uskottelin itselleni asiaa pohtiessani, että ihan vakavasti en edes mielikuvitysleikittele suurilla paikoilla maan johdossa. Uskoni omaan nöyryyteeni kesti seuraavaan ajatuskehitelmään asti; "Mutta.. Entäs jos minulle täytenä yllätyksenä ja pyytämättä tarjottaisiin edustaehdokkuutta.. Entä jos hyväksyisin ja pääsisin läpi.." Siinä vaiheessa tämä Prinssi Ruusunen oli jo uinahtanut satavuotiseen vallanhuumanuneen pilvilinnan pehmeille pahnoille. Yht' äkkiä realiteettien ruma rinsessa latasi mojovan potkun unelmaprinssin takalistoon, mikä herätti tämän prinssin tajuamaan, että ehkä ne kymmenen tuttuani Helsingissä eivät olisi ihan riittävän suuri määrä äänestäjiä. Joten haaveet siitä sitten sikseen ja hihoja käärimään.

-MarkusS PerusS