PS-foorumi

Viimeviikolla osallistuin ensimmäiseen PS-foorumiin, eli Helsingin alueen Perussuomalaisten kokoontumiseen. Eri piireistä oli tullut vanhoja aktiiveja ja olipa jokunen puolueen hallinnossakin istuskeleva mukana ..näin siis luulen, kun en tunne. Annoin siis itselleni luvan ymmärtää näin. Jos joku asian paremmin tuntee, niin ei tarvi oikaista. :-)

Oli mukava tutustua uusiin tuttaviin, eli vanhoihin partoihin (ja muutama parratonkin oli mukana). Otos oli hämmentävän moninainen. Mukana naisia ja miehiä, lähinnä haarukasta 50-60. Oli pukupelleä, koukerokielisiä kaikujia jotka toistivat itseään omilla fraaseillaaan. Oli pitkätukkaäijiä jotka vaikuttivat ehkä korkeimmilla orsilla tässä (k)ukkoistuvassa kanatarhassa. Heidän puheensa oli selkeää, maanläheistä ja toki myös egomanian oireilemaa. Oli sitten myös asiallisia naisihmisiä jotka tunnepohjaisesti vaativat yhteen hiileen puhaltamista. Ja paljon oli sellaisia jotka eivät suutaan vapaaehtoisesti avanneet. Käykö tyhmäkin viisaasta kun on hiljaa? Yleensä. Voittopuolisesti suurin ryhmä lienee maltilliset asiaihmiset, onneksi. Ite sijoituin varmaan tässä maalaamassani henkilöstökuvassa johonkin pukupellen ja maltillisen maanläheisen leikkauspisteeseen, ainakin luulen niin. Taisin olla puheenjohtajan ja parin muun kanssa niitä harvoja jotka oli sonnustautunut kravaattiin.

Olipas puheenvuorot kokouksen aikana mistä tahansa, usein niihin liittyi oman roolin/ arvon/ tehtävän /ystäväpiirinsä/ loistavuutensa korostaminen. Politiikka näyttää olevan monessa suhteessa oman narsismin ja toisten asioiden välissä tasapainoilemista. Tämä on aika innostavaa puuhaa, näkee läheltä sellaisia persoonia jotka vaikuttavat oikeasti isoihin asioihin. Ehkä tässä kokee olevan itseään paremmassa seurassa, ..ehkäpä, toivottavasti! ..muuten olisin paatunut egomaanikko. Nyt olen vain egomaanikko ;-)


Huomenna Hakaniemen torille edustamaan!
-MarkusS PerusS